Jaakko Heikkilä on valokuvataiteilijana juttelija ja kulkuri, ajaton harhailija, joka pitää ihmisten kohtaamisesta ja kuvaa heitä myötäelävästi ja lämpimästi.

Hän aloitti 1990-luvun alussa Tornionlaakson, Suomen ja Ruotsin pohjoisen rajaseudun omaperäisen kulttuurin tulkkina. Sittemmin kotiseudun rajamaan luonne on siivittänyt yhä uusia kuvaushankkeita ympäri maailmaa.

Kuin sattumien kautta Heikkilän teemoiksi ovat valikoituneet vähemmistökansat ja kansanryhmät, erilaiset yhteisöt, tavalla tai toisella sivulliset ja muutoksen jalkoihin jääneet: mm. New Yorkin Harlemin vanha väestö, armenialaiset, Valkoisen meren rantojen pomorit, Serbian valakit, Havana Centron asukkaat Kuubassa, Suomen ja Venäjän karjalaiset, viimeisimpämä ”Veden kätkemiä huoneita” –näyttely Suomen Kansallismuseossa 2016 avaa ovia ikivanhaan eurooppalaiseen rikkauteen, Venetsian aatelistoon.

Usein hänen kuvissaan on mukana menneen maailman kaihoa. Samalla kuvat virittävät myös maailmassa olemisen ihmeen pohdiskeluun.

Jaakko Heikkilä on syntynyt 1956 Kemissä. Hän valmistui diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta 1983, ja oli tutkijana Suomen Akatemiassa vuoden 1989 loppuun asti.  Vuodesta 1990 lähtien hän on ollut vapaa valokuvataiteilija. Yksityis- ja ryhmänäyttelyitä hänellä on ollut useimmissa Euroopan maissa, USA:ssa ja Etelä-Amerikassa, mm. Venetsian Biennaalissa vuonna 2005.

Heikkilälle myönnettiin Barentsin Euroarktisen alueen kulttuuristipendi 2017. Valokuvataiteen Valtion palkinnon hän sai vuonna 2007 ja voitti Saksan Hanaussa kansainvälisen taidekilpailun ”Time and Nature” 2002. Lapin taidepalkinto hänelle myönnettiin vuonna 1993.