• Tamperelaisen kauppaneuvos Kalle Kaiharin (1899–1989) tarina on suomalainen versio amerikkalaisesta unelmasta, jossa noustaan ryysyistä rikkauksiin. Kallen tarinasta tekee ainutlaatuisen ystävystyminen Urho Kekkosen (1900–1986) kanssa. Heistä tuli luottoystäviä, suorastaan luottoveljiä. Toisesta tuli varakas kauppias ja toisesta tasavallan presidentti. Tietokirja Kaihari & Kekkonen – ystävyyttä, urheilua, yrittäjyyttä ja politiikkaa Tampereen hengessä kertoo yhden ystävyyssuhteen vaiheet. Heidän ystävyytensä kesti yli kuusi vuosikymmentä. Teoksen kirjoittaja on tietokirjailija, filosofian tohtori Kalle Virtapohja.      
  • ERILAISET

    32,00
    Valokuvaaja Jyri Pitkänen ja kirjailija Eveliina Talvitie halusivat tutkia kehitysvammaisten lasten ja heidän perheidensä arkitodellisuutta. Syntyi taideprojekti Erilaiset, joka vei kaksikon lukuisiin maihin ja monenlaisiin koteihin. Erilaiset raivaa tietä sellaisen vähemmistön näkökulmalle, joka hyvin usein puuttuu.  Tarinoiden ja kuvien kiehtova kudelma paljastaa eroja ja kaikille yhteistä, mutta esittää myös kysymyksiä. Pitääkö normista poikkeavan sopeutua yhteiskuntaan vai yhteiskunnan erilaisuuteen? Voiko erilaisuuksia kunnioittava käsitys ihmisarvosta olla jotain kaikille yhteistä erilaisista kulttuureista ja uskomuksista riippumatta
  • Photographer Jyri Pitkänen and Author Eveliina Talvitie wanted to explore the everyday reality of disabled children and their families.  The result was an art project, The Different, which took the pair to numerous countries and various homes. The Different clears the path for a minority's perspective which is often missing. The fascinating tapestry of stories and images reveals differences and commonalities but poses also questions. Must those who deviate from the norm adapt to the society or society to the differentness? Could the differentness-respecting view on human dignity be somethng in common with everyone despite diffent cultures and beliefs?
  • Kirja esittelee Greta Skogster-Lehtisen (1900-1994), merkittävän suomalaisen tekstiilisuunnittelijan, taiteilijan ja liikenaisen ainulaatuisen mittavan ja monipuolisen elämäntyön. Skogster-Lehtinen kuului 1930-luvulta Suomen johtaviin tekstiilitaiteilijoihin, ja häneltä tilattiin sisustustekstiileitä lukuisiin julkisiin tiloihin, yhtiöiden pääkonttoreihin, ravintoloihin ja hotelleihin. Hän suunnitteli myös kirkkotekstiilejä ja osallistui laivojen sisustamiseen. Erityisesti hänet muistetaan eduskuntataloon suunnittelemistaan suurista matoista ja huonekalujen verhokankaista.
  • Keskustalaisuudesta voi pitää tai olla pitämättä, mutta voiko sitä ymmärtää? Mitä keskustalainen ajattelu ylipäätään on?  Santeri Alkio oli kiistatta keskustalainen ajattelija, mutta kun tarkemmin ajattelee, kuuluvatko Aristoteles ja John Stuart Mill itse asiassa samaan ryhmään? Juha Kuisma kirjoittaa keskustalaisuudesta ajatuksia herättävästi ja mukaansatempaavasti, samaan aikaan kriittisesti ymmärtäen.  Kuismalle keskustalaisuus on paljon enemmän kuin yksi puolue. Historialliset, ulkomaiset, kulttuuriset ja sosiaaliset ulottuvuudet ja aatevirtaukset yhdistyvät kirjassa keskustalaisuuden kiehtovaksi tarinaksi.
  • Ilmastoystävällisen, lähellä tuotettuihin elintarvikkeisiin perustuvan ruokavalion ei tarvitse olla perinteinen eikä missään tapauksessa tylsä. Uutuuskeittokirja Räväkkä juures – maailman maut omista aineksista avaa tuttuihin juureksiin aivan uuden näkökulman: palsteririsotto, tulinen juuresthaikku, sitrusuunijuurekset, lanttusalsa, wasabipunajuuri ja porkkanamajo ovat nykyaikaista kansainvälistä keittiötä parhaimmillaan. Kirjan tekijät ovat kokki Mikko Kivelä ja toimittaja Tiina Aalto.
  • Tapio Wirkkala (1915—1985) ajatteli käsillään, piirtäen. Hän pyrki kaikessa tekemisessään sopusointuun materiaalinsa kanssa. Uutuusteoksessa filosofian tohtori, taidekriitikko Marja-Terttu Kivirinta katsoo Tapio Wirkkalaa taiteilijana ja valottaa hänen työtään useista näkökulmista. Kivirinta nostaa monipuolisesti lahjakkaan ja tuotteliaan Wirkkalan tuotannosta ja persoonasta esiin alati uutta ja kiehtovaa kerrottavaa. Kirja sopii kaikille taiteesta, taiteilijoista, käsityöläisyydestä, muotoilusta, luovuudesta ja tekemisen ilosta kiinnostuneille.
  • Miten viljelijä saa pelloistaan parhaan mahdollisen sadon kestävällä tavalla? Miten ilmasto- ja maaperätekijät vaikuttavat pelto- ja puutarhakasvien valikoimaan nyt ja tulevaisuudessa? Miten kotieläinten ruokinta suunnitellaan ja niiden hyvinvointi turvataan? Millainen on tulevaisuuden maatila? Ruokaa! opastaa kestävän maatalouden ja ruoantuotannon perusteisiin havainnollisesti. Teos soveltuu oppikirjaksi perusopetukseen, toisen asteen oppilaitoksiin ja korkeakoulujen johdantokursseille.
  • Tiheä hetki on valokuvan vuosikirja.  Se kertoo ihmisistä ja ihmisyydestä, arjesta ja ympäristöstä.  Se kertoo myös miten ja millaisena näemme valokuvan nyt. Valokuvat kertovat itse itsestään. Kirjan artikkeleissa pohditaan valokuvan olemusta sekä historiallisen perspektiivin että nykytaiteen näkökulmasta. Kirja on myös Valokuvataiteilijoiden liiton ja Valokuvagalleria Hippolyten juhlakirja.
  • 北极光的发源地是在太阳上离人类大概一亿五千万公里的地方。极光现象的另一个尽头也就是在地球附近,会产生极光火焰——一个置身当前会让人感到渺小的震撼的自然奇观。 芬兰摄影师约码路哈达 在芬兰拍摄极光已有多年的时间,他选取了最有影响力的作品到本书。地质学家瑟雅巴索宁介绍极光的诞生,以及北部人们的文化中关于极光的传说和艺术。  
  • オーロラの発生地は、人間社会から1億5000万 km離れた遠い宇宙の太陽にあります。そしてプロセスの最終地、地球の近くのところでオーロラの揺らめく光は発光するのです。その大自然が繰り広げる光景の前では人間は自分の小ささを感ぜずにはいられません。フィンランドの写真家ヨルマ・ルフタはフィンランドで何年もの間オーロラを撮影してきました。そして彼はこの本のためにその中から選りすぐりの写真を選んでいます。気象学者セイヤ・パーソネンは、オーロラの発生について、さらにはオーロラが北方民族にもたらした迷信や芸術についてこの本で語っています。  
  • The origins of the northern lights are far away in the space in the sun approximately 150 kilometers from the humankind. The northern lights or aurora borealis as they are called are the spectacles of nature, in which a person can easily feel his or her own smallness. Finnish photographer Jorma Luhta has been working with the northern lights for years. Meteorologist Seija Paasonen explains their origins but also tells about the myths and art created by northern people.
  • Revontulet

    35,00
    Revontulten syntysijat ovat Auringossa noin 150 miljoonan kilometrin päässä ihmiskunnasta. Tapahtumaketjun toisessa päässä Maan läheisyydessä syttyvät revontulten loimut - huikea luonnonnäytelmä, jonka edessä ihminen kokee pienuutensa. Valokuvaaja Jorma Luhta on kuvannut revontulia vuosia ja valinnut tähän kirjaan kuvistaan vaikuttavimmat. Meteorologi Seija Paasonen kertoo revontulten synnystä sekä uskomuksista ja taiteesta, joita revontulet ovat pohjoisissa ihmisissä synnyttäneet.  
  • ITE-taiteen 12.vuosikirja vie lukijansa matkalle Etelä-Savon kansanluovuuden lähteille. Nuo lähteet löytyvät Savossa yhä metsästä, eivät hypermarkettien pihoilta tai digimaailmasta. Maaseudun Sivistysliiton 20-vuotisen ITE-taiteen kartoitustyön jatkumona ITE Saimaalla-hanke esittelee hurjan joukon eteläsavolaisia oman tiensä kulkijoita, jotka ovat Itse Tehneet Elämänsä. Kirja on loppuunmyyty  mutta se on luettavissa tästä linkistä.    
  • Kirjoneulekäsineitä Koivistolta

    Juhlasormikkaat esittelee lähinnä karjalaisen Koiviston pitäjän alueella 1800-luvulla esiintyneen tavan neuloa kirjoneulekäsineitä. Taitavat naiset saivat aikaan laajan kirjon tupsupäisiä sormikkaita. Anne Bäcklund on neulonut nämä museokokoelmien sormikkaat ja laatinut ohjeet niiden tekemiseen. Lisäksi hän on soveltanut sormikkaiden kuviokirjoa uusiin aikuisten ja lasten käsineisiin. Kirja sopii neulomisen perustaidot jo osaaville sekä haasteita haluaville neulojille.  
  • Pellavasta kudottu damastiliina on aina ollut arvotekstiili.  Liina on näennäisesti yksinkertainen, mutta juhlapöydässä sen hohtokuvio nousee kynttilänvalossa esiin maagisen kolmiulotteisena.  Tampellan tehtaat tuottivat 1859-1977 oman lukunsa suomalaiseen tekstiilihistoriaan. Hienot damastit kulkevat suvuissa perintönä edelleen. Päivi Fernström ja Irja Satri käyvät läpi  koko Tampellan damastituotannon. Kuvioissa elää Suomen historia: niin sortovuodet kuin olympiariemu ja kasvilajien runsauskin. Klassikkoruusut ja unholaan jääneet mallit esitellään upeassa kirjassa kuvin ja sanoin.
  • Vuoden 2018 toisen lehden teema on  Jälleenrakennus.  
  • Loppuunmyyty
    Suomalainen pastoraali  on valokuvateos katoavaisuudesta ja nykyihmisen maaseudun kaipuusta. Joel Karppanen tutkii kuvasarjassaan niitä jälkiä, jotka jälkiteollinen aika on maaseudulle muovannut. Suomalainen pastoraali  sai alkunsa Siikajoen Karinkannasta, missä hän kuvasi kylän elämää kahden vuoden ajan.  Esikoisteoksessaan valokuvataiteilija maalaa haikean ja aistivoimaisen panoraaman menneestä suomalaisesta unelmasta. Kuvat tarjoavat mahdollisuuden katsoa sinne, minne yleensä ei nähdä: joutomaille ja välitiloihin. Kohdettaan kunnioittava tulkinta kertoo elämän kiertokulusta. Joel Karppasen esikoisteos ilmestyi Maahengen Musta Taide - julkaisusarjassa syyskuussa 2018.  
  • Mitä tällä paikalla oli ennen meitä? Mistä saan tietää, mitä kaloja järvessä on? Onko tämä kasvi harvinainen? Kännykän voi ottaa mökillä hyötykäyttöön Lassi Kalleisen opastuksella. Hän opastaa näkemään mökkiluonnon uusin silmin: kun osaa katsoa näkee vaikka mitä. Tässä verkon monet palvelut ovat iloksi ja hyödyksi. Kirja sopii jokaiselle, joka haluaa nähdä ympäristönsä tarkemmin ja ymmärtää sitä syvemmin, ollaan sitten maalla tai kaupungissa.
  • Mitä tapahtuu, kun lyhyiden päiväretkien ystävä viettää vuoden aikana sata yötä ulkona? Mitä luonnossa nukutut yöt antavat? Miten luonnossa vietetty vuosi vaikuttaa? Sata yötä ulkona on sekä matkakertomus että retkeilijän käsikirja: tietopaketti ulkona yöpymisestä.  Kirjasta löytyvät ohjeet valmistautumiseen, varusteiden hankintaan ja lämpimänä pysymiseen. Mukana on henkinen työkalupakki pelon ja väsymyksen hetkiä varten sekä vinkkejä lasten kanssa retkeilyyn.  Liisa Louhelan tarinat houkuttelevat ulos luontoon ympäri vuoden.
  • ITE teossa

    32,00
    ITE-taiteen 11.vuosikirja esittelee pirkanmaalaisia taiteilijoita ITE-teossa. Siirtyessään maaseutumaisemista punatiilisten piippujen varjoon ITE-taide alkaa saada uusia, urbaaneja sävyjä. Kaupunkikesannolta löytyy ITE-taiteen kaupunkilaisserkku eli graffitikulttuuri, joka ei sulaudu kansantaiteeseen mutta sivuaa sitä. Kirja haastaa pohtimaan ITE-taiteen rajoja ja raikastaa pölyttyneitä käsityksiä kansanluovuudesta.      
  • Pieni tietokirja vuohista ja vuohenpidosta auttaa alkuun vuohenpidossa ja vastaa kokeneemmankin kasvattajan kysymyksiin. Kirja antaa vastaukset vuohen hoitoon ja hyvinvointiin, ruokkimiseen ja lypsämiseen liittyviin käytännön kysymyksiin. Se neuvoo, miten rakennetaan sopiva aita tai ruokintapaikka, ja auttaa ymmärtämään uuden kotieläimen tapaa käsittää asiat. Kirja sopii jokaiselle vuohista kiinnostuneille, yhtä lailla vuohen jo omistaville kuin siitä vasta haaveilevillekin.
  • KIVINOKKA

    39,00
    Kivinokka on ainutlaatuinen virkistysalue meren rannalla Helsingissä. Työväen kesäparatiisina alkunsa saanut yhteisö on nykyään kaikkien kaupunkilaisten yhteinen ilo. Valokuvaaja Matti Hietala on kuvannut alueen 400 mökkiä. Asukkaat vaihtuvat, mökit pysyvät. Alueen 12 neliön majoissa ei saa olla omaa pihaa eikä aitoja, ja tämä vahvistaa alueen yhteisöllisyyttä. Elämä Kivinokalla on asukkaiden tarinoiden ja päiväkirjamerkintöjen mukaan yleensä ihanaa – ellei se sitten ole karmivaa, kuten vaikkapa tarina ”Hammasmurhaajasta” kertoo. Hillevi Kilpeläisen tekstit ja kivinokkalaisten omat mökkipäiväkirjamuistiinpanot tekevät alueen historian ja nykypäivän kiinnostavalla tavalla samanaikaisesti näkyviksi.
  • Loppuunmyyty
    Mitä pihalla ja puutarhassa oikeasti tapahtuu kesällä, keväällä ja syksyllä? Mitä pitää tapahtua, että siemen itää? Miten omaan pihaan saa houkutelluksi perhosia? Miksi mehiläinen tanssii? Mitä virkaa on nilviäisillä? Mitä rikkaruohoja voi syödä? Lapsi osaa olla kiinnostunut ja kysyä aina lisää. Aikuinen ei osaa aina vastata – mutta Kati-keiju osaa! Laila Nevakiven hieno ja hurmaavasti kuvitettu tietokirja Kati-keijun puutarhassa – Satumaista puutarhatietoutta lapsille antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja houkuttaa kiinnostumaan lisää. Kirjan parissa viihtyy sekä lapsi että aikuinen.    
  • Mitä valokuvaaja ajattelee työstään? Millaista on toimia valokuvataiteilijana, kuvajournalistina tai mainoskuvaajana nyky-Suomessa? Ansaitseeko kuvaamisella elantonsa? Entä arvostuksen? Mikä on pahinta, mihin kuvaaja voi työssään joutua? Kuvaajien kuvia näyttää ne ihmiset, jotka yleensä ovat kameran takana. Kuvajournalisti Juha Laitalainen on kohdannut edustavan joukon suomalaisia valokuvaajia. Hän on kuvannut heidät ja pyytänyt heitä valitsemaan kirjaan omat lempikuvansa. Esiin pääsevät monipuolisesti työtään jo pidemmän aikaa tehneet valokuvaajat, jotka ovat syntyneet Suomen itsenäisyyden seitsemällä eri vuosikymmenellä edustaen neljää kuvaajasukupolvea eri puolilla maata.
  • Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin on meteorologi Seija Paasosen huikea sukellus taiteen maailmaan. Teos esittelee taidehistorian tunnettuja ja tuntemattomampia teoksia säätieteilijän silmin. Maalauksissa näkyy monenlaisia säähän, vuorokaudenaikaan ja vuoden kiertokulkuun liittyviä tapahtumia - kun vain osaa katsoa. Teos on inspiroiva näyte siitä, millaisia säitä ja taivaita kuka tahansa meistä kohtaa taiteesta nauttiessaan. Paasosen kirjan luettuaan jokainen voi tutkia taideteoksia uusin silmin.        
  • Vuoden 2018 ensimmäisen lehden teemana on "Irti sortajista". Artikkeleissa käsitellään mm. Suomen Ortodoksisen kirkon alkutaivalta 100 vuotta sitten.
  • Luontokuvaaja Heikki Kokkosen 15 vuoden suurtyö esittelee majavayhdyskunnan kotipurollaan Pohjois-Karjalan huikeissa maisemissa Suomen luontoon on sopeutunut veikeä pohjoisamerikkalainen eläinlaji, majava. Majava on työteliäs eläin, joka arvostaa erämaan rauhaa mutta suhtautuu suopeasti myös varovasti lähestyvään, kameraa kantavaan ihmiseen.
  • Suomen taiteen kultakausi oli luovuudessaan hämmästyttävä ajanjakso. Nuoret taiteilijat Akseli Gallén, Pekka Halonen ja Louis Sparre hakivat innoitusta kotimaansa siihen aikaan vielä kovin tuntemattomasta kolkasta, Kainuusta. He toivat Kainuuseen häämatkalle myös nuorikkonsa. Kainuussa matkailivat samoin Emil Wikström, Albert Gebhard, Väinö Hämäläinen ja Anna Sahlsten. Kirja yhdistää vivahteikkaasti matkakertomuksen ja taidehistorian. Teos vie lukijan mukaan taiteilijoiden vaiherikkaille matkoille paljolti heidän eläväisten kirjeidensä, lehtiraporttien ja aikalaismuisteluiden kautta. Tutuiksi tulevat niin kuumeisen luovan aikakauden tärkeät vaiheet kuin silloiset nykynäkökulmasta eksoottiset olosuhteet. Teoksen kuvitus koostuu aikalaisvalokuvista sekä kultakauden maalareiden klassikkoteoksista, joiden taustat ja syntyolosuhteet avautuvat tekstissä.
  • Domestica

    42,00
    Kristoffer Albrechtin Domestica on valokuvataidekirja, jossa Albrecht pohtii kuviensa kautta ajan ja paikan merkitystä sekä ihmisen suhdetta ympäristöönsä. ”Täällä uhkaava vaara on kotisokeus. Täältä löytyy se, mikä on itsestäänselvää, mikä on aina ollut. Sama maisema ja samat esineet toistuvat samassa vuodenaikojen rytmissä. Tottumus voi hämärtää vivahteita, pieniä merkityksellisiä yksityiskohtia. Tuttu, tunnettu, pinttynyt, näennäisesti loppuukulutettu vaatii toisenlaista havaitsemista. On säilytettävä herkkyys, joka pitää hereillä.”
  •   Vanhat tutut ja hankalat vieraat – Tulokaskasvit ja vieraslajit Suomen luonnossa on Riku Cajanderin havainnollinen ja runsaasti kuvitettu opaskirja Suomen luonnon uusista kasveista kiinnostuneille. Kirjassa on tunnistamisohjeet uusille kasveille ja määritelmät siitä, onko kasvi hyödyllinen, neutraali vai suorastaan haitallinen.
  • Anna käytetyille vaatteille uusi elämä! Käsityön taitajat näyttävät, miten vanhasta vaatteesta tulee uusi lempivaate, katseiden kerääjä tai päälle puettava taide-esine. Tiina Aallon toimittama upea idea- ja ohjekirja näyttää, miten tämä tehdään. Selkeät ohjeet inspiroivat ja innostavat.  
  • Juurtumisia

    45,00
    Valokuvataiteilija Juha Suonpään Juurtumisia-kirja rakentaa sillan vanhasta uuteen Tampereen Vuoreksessa. Lempäälän takamaalla, Tampereen vastaisella raja-alueella Hervannanmaalla sijaitsee Anniston torppa. Sen naapuriin on noussut Vuoreksen uusi asuma-alue. Annistossa on asuttu jo 165 vuotta. Juha Suonpää kuvaa vaimonsa perintötorpan, omankin kotinsa, suhdetta historiaansa ja uuteen ympäristöönsä tuoreessa kirjassaan.
  • Suviranta

    45,00
    Suviranta - Eero ja Saimi Järnefeltin ateljeekoti Tuusulanjärven ympärille alkoi 120 vuotta sitten rakentua ainutlaatuinen taiteilijayhteisö. Yhteisön ensimmäinen uusi talo, Eero ja Saimi Järnefeltin vuonna 1901 valmistunut Suviranta on pysynyt perheen asuinkäytössä koko ajan; tätä nykyä siinä asuu taiteilijan tyttärenpoika Juhani Kolehmainen puolisonsa Anna-Kaisan kanssa. Yksityiskotina Suviranta on ollut vähemmän julkinen kuin monet muut taiteilijayhteisön talot, kuten Halosten Halosenniemi ja Sibeliusten Ainola. Uusi kirja Suviranta avaa nyt tämän upean, puutarhan ympäröimän taiteilijakodin portin. Kulttuurihistoriaa, taidetta, puutarhanhoitoa, väriä ja suvun elämää tulviva kirja on ensimmäinen kokonaisesitys Suvirannasta.  
  • Honka

    45,00
    Mika Honkalinnan tunnelmoiva, paikoin lyyrinenkin teos Honka on kunnianosoitus mäntyjen monimuotoisuudelle, meren kallioluodolla kituuttavalle hongalle, tienlaidan mahtipetäjälle ja paahteisen rämeen männyntakulle. Tarina alkaa valossa kasvaneen kotipihan puun, eräänlaisen alkumännyn juurelta. Nuoruusvuosilta mukaan tarttuu mystinen muistikuva sääksisaaresta ja sen tunnelmaa hallinneesta ikipetäjästä. Matka jatkuu läpi jokatalvisen tervantuoksun, kohti kirkasta kevättä ja puun syliä, lintujen pesintäpuuhia. Tie johdattaa valtakunnan rajan tuntumaan, tiettävästi Suomen vanhimman männyn luo. Siinä sivussa pohditaan monotonista puhelinpylväsmännikköä ja tienlaidan mahtipetäjää. Soljuva teksti ulottuu ristiretkien ajalta Suomen taiteen kultakauteen, keskelle mäntykylläistä kuvastoa. Aikakausien humina antaa asioihin perspektiiviä, monisatavuotisten petäjien rinnalla oman elämän mitta on kovin lyhyt. Mitä kaikkea männyn elinaikana onkaan tapahtunut, mitä kaikkea puu on nähnyt?
  • Sammalhuone

    42,00
    Sammalhuone on lumoavan kaunis luontokirja, jonka monikerroksinen teksti kutsuu miettimään luontoa ja ihmistä ennen, nyt ja tästä eteenpäin. Kai Fagerströmin kuvat ja Ville Suhosen teksti avaavat sammalhuoneen oven ja saavat lukijan näkemään siellä jotain aivan odottamatonta: sellaista, jota ei yleensä ajattele tai edes aavista.
  • Anton Ravander-Rauas (1890-1972) tuli tunnetuksi eläinten veistäjänä. Hän ikuisti naturalistisen tarkasti toistasataa rotunsa valioyksilöä. Marsalkka Mannerheimin ratsut ja koira, presidentti Kekkosen lämminveriset ravurit ja Olavinlinnan historiallinen pässi elävät keskuudessamme edelleen veistoksina. Teos sopii kaikille eläinten ystäville koiraihmisistä hevoshulluihin, kuten myös jalostuksen ja tuotantoeläinten parissa työskenteleville.
  • Miten vihreä voi pelastaa maailman? Vihreä on elämän edellytys ja mahdollistaja. Vihreä taide, tai vihertaide, tekee taidetta elävästä materiaalista, kasveista. Vihreys valtaa seinät, julkiset tilat, toimistot, kaupungin. Teoksen asiantuntija-artikkeleiden aihepiiri ulottuu taiteeksi tehdyistä ja muunnelluista kasveista puistojen ja puutarhojen, viljelysten ja metsien muodostamaan viherympäristöön.
  • Primeval forests have been loved and loathed, protected and destroyed. Finland has risen from crises and prospered by felling its natural forests. Battle over their protection has been long and fierce and still creates strong emotions. The books aims to capture the essence and spirit of the northern wilderness while presenting scientific synthesis of its complex and fragile ecosystem. As the wild forests of the north are dwindling, Primeval Forests of Finland presents and important statement on behalf of their preservation.
  • Hohtavan kaunis meripihka on kautta aikojen kiehtonut ja ihmetyttänyt ihmisiä. Se on kivi, joka palaa ja on pehmeytensä vuoksi helposti muotoiltavissa. Jo kivikaudella siitä on tehty taikakaluja, koruja ja taide-esineitä. Meripihkalla on myös tieteelle suuri merkitys. Pihkan ollessa vielä tuoretta siihen takertui monenlaisia hyönteisiä ja kasvinosia, jotka ovat säilyneet miltei sellaisenaan. Pihkanäytteiden avulla voidaan päätellä, millaiselta luonto näytti miljoonia vuosia sitten.
  • Leppäkerttu suojautuu Jo suojaväri kertoo sen, mä olen pahanmakuinen. Ja jos peto mua ahdistaa, se häijyn hajun haistaa saa. Vaan jos ei sekään tehoa niin mä leikin kuollutta.
  • Vuohipukki karkuteillä Meidän vuohipukki karkas naapuriin. Siellä kukat kukki ja houkutteli niin. Napsi kukat nips ja naps, ja ruokaperäisille kiipesi se ketterästi aitan ylisille.
  • Myyrätanssin alkeet Kesäyön hämyssä, ketunpoika leikkisä, valppaana ja varuillaan vaanimista harjoittaa. Kuulostelee tarkkaan näin, päätään kääntää maahan päin, hiipii noin ja hyppelehtii, käpäliinsä myyrää etsii.
  • Linnuntie

    45,00
    Miljoonat jäävät matkalle. Jokainen keväällä Suomeen palaava muuttolintu on tarina selviytymisestä. Millainen on muuttolintujen tuhansien kilometrien matka yli merien, vuoristojen ja autiomaiden? Lasse Kylänpää otti kameran ja lähti ottamaan selvää, kuinka eri lintulajit tämän kaiken selvittävät. Tuloksena on henkeäsalpaava kuvakirjan ja matkakertomuksen synteesi Linnuntie. Tuosta tiestä tuli pitkä myös tekijälleen, sillä kiuru, peippo, västäräkki ja haarapääsky johdattivat Kylänpään ympäri maailmaa aina Etelä-Afrikkaan asti.
  • Liituri

    22,90
    Illan hämärä laskeutuu ja taivaalla paistaa kuu, jo liituritkin pesässänsä vihdoin valpastuu. Liiturin poika tahtoo päästä maailmaa katsomaan, tuntea tahtoo tuulen ja nähdä kuka se sirkuttaa? Äiti poikaa toppuuttaa, sanoo: "Kasva vielä vähän. Et valmis ole ollenkaan suureen maailmaan tähän. Pesäkolon suojassa on hyvä pienen olla, vielä ehdit peuhata ja liitaa kuutamolla."
  • Tuohikulttuurin maa Ruoan säilytyksessä, kattojen rakennusaineena, eristeenä ikkunoissa, reppuna retkellä, sormuksena sormessa, virsuina jaloissa, soittimena, rakkauskirjeen paperina, nykytaiteen materiaalina. Kaikkeen tähän ja paljon muuhun tuohi on taipunut. Ennen vanhaan tuohi oli niin olennainen osa jokapäiväistä elämää Suomessa, että on perusteltua puhua kokonaisesta ”tuohikulttuurista”.
  • Postikortit kertovat pääkaupunkiseudun sairaaloiden historiasta Sairaaloissa viivyttiin menneinä vuosikymmeninä hyvinkin pitkiä aikoja, ja sairaala saattoi sijaita kaukana kotoa. Aikana ennen nykyisiä viestintävälineitä yhteyttä omaisiin ja ystäviin pidettiin lähettämällä postikortteja. Postikorttien lähettäminen tuli suosituksi 1890-luvun lopulla. Käsin kirjoitetussa viestissä kerrottiin hoidollisista toimenpiteistä ja lisättiin arkisia kuulumisia. Potilas kuvailee usein seikkaperäisesti osaston tunnelmaa, ruoan makua, lääkärin määräyksiä ja ajan kulumista, kuten viestissä vuodelta 1955: ”Tule nyt katsomaan, jos ennätät. Ja tuo yksi kukka, noloa kun olen ainoa, jolla ei ole kukkia.” Tämä kulttuurihistoriallinen, helposti lähestyttävä teos on oiva lahjaidea keräilystä tai hoitoajattelun kehityksestä kiinnostuneelle, terveydenhoitoalan opiskelijalle, terveydenhuollossa työskentelevälle tai sieltä jo eläkkeelle siirtyneelle. Kirja kiinnostaa jokaista, joka on joskus ollut sairaalassa.
  • Syömään!

    27,00
    ”Pengerkadulla, suurten elokuvaportaiden juurella asui Hesan mummo, Norolan mummon vanhin elossa oleva tytär. Norola taas oli pieni, harmaa hirsimökki, jossa asuivat Hesan mummon vanhemmat. Silloin oli elämä ollut köyhää, jopa ruoasta puutetta, mutta Norolan mummo oli sitkeä ja kekseliäs. Hänen tokaisunsa ja ruokaperinteensä olivat kulkeutuneet meidän pöytiimme saakka.”
  • Loppuunmyyty
    Neulemalleja museoiden kätköistä  Kirja sisältää yli 30 kansanomaista sukkaa ja lapasta 1700-luvulta 1940-luvulle. Museoihin arkistoidut, taidokkaat, ohuesta langasta tehdyt sukat ja lapaset ovat saaneet nykyaikaan sopivat ohjeet, joissa silmukoiden ja kuvioiden määrää on maltillisesti vähennetty. Ohjeet vaihtelevat helpoista hyvinkin vaativiin kirjoneuleisiin.