• Kimmo Räisäsen teos Hetkeen ei ollut mitään on jo itsessään taideteos. Räisänen on kuvannut vanhempiaan ja sisartaan lapsuudenkodissaan 1986-2017. Poikkeuksellinen sidontatekniikka saa kuvat avautumaan aukeamittain saumattomasti. Kirja on sekä kosketettava – paperi tuntuu sormenpäissä valokuvalta – että koskettava. Vaikka kuolema on läsnä, teos on kertomus elämän ihmeestä. Kirjan oivaltava teksti elämän ihmeellisyydestä on Juha Hurmeen ja teoksen kuvankäsittely Petri Kuokan työtä.
  • Ritva Kovalaisen (s. 1959) uusin valokuvakirja Kiero ja villiintynyt on valokuvataidekirja, jossa puut, luonnon monimuotoisuus, luonnon muotokielen ominaispiirteet sekä ihmisten kulttuurinen side metsään nousevat pääosaan. Teoksessa puut edustavat sekä henkistä että fyysistä todellisuutta. Niillä on iso rooli maapallon ekosysteemin toimivuudessa, mutta samalla ne nähdään merkityksellisinä olentoina, joihin liitetään jopa uskonnollisia merkityksiä. Kirjassa on sekä mustavalko- että värikuvia, jotka toistavat yksityiskohtia uskomattomalla tarkkuudella; niissä avautuva maisema imaisee sisälleen, johonkin ajattomaan, myyttiseen ja kauniiseen maailmaan, jonka olemassaolo on ikuinen arvoitus.    
  • Sata vuotta, sata ihmistä, sata kuvaa. Yksi syntynyt jokaiselta itsenäisyyden ajan vuodelta. Valokuvaaja Hannu Pakarinen on nähnyt Suomen satavuotisen historian ihmisissä ja kuvannut kohteensa heidän omissa ympäristöissään.
  • Valokuvataiteilija Jaakko Heikkilän kuvateos kertoo Venetsian harvenevasta aatelistosta, sen nykypäivästä ja kunniakkaasta menneisyydestä. Veden kätkemiä huoneita avaa ovia ikivanhaan eurooppalaiseen rikkauteen ja aristokratiaan. Teos on ainutlaatuinen tilaisuus kurkistaa Venetsian harvenevan aateliston palatseihin ja heidän asukkaidensa elämäntarinoihin. Samalla kuvat virittävät myös maailmassa olemisen ihmeen pohdiskeluun.
  • Mitä valokuvaaja ajattelee työstään? Millaista on toimia valokuvataiteilijana, kuvajournalistina tai mainoskuvaajana nyky-Suomessa? Ansaitseeko kuvaamisella elantonsa? Entä arvostuksen? Mikä on pahinta, mihin kuvaaja voi työssään joutua? Kuvaajien kuvia näyttää ne ihmiset, jotka yleensä ovat kameran takana. Kuvajournalisti Juha Laitalainen on kohdannut edustavan joukon suomalaisia valokuvaajia. Hän on kuvannut heidät ja pyytänyt heitä valitsemaan kirjaan omat lempikuvansa. Esiin pääsevät monipuolisesti työtään jo pidemmän aikaa tehneet valokuvaajat, jotka ovat syntyneet Suomen itsenäisyyden seitsemällä eri vuosikymmenellä edustaen neljää kuvaajasukupolvea eri puolilla maata.
  • Loppuunmyyty
    Suomalainen pastoraali  on valokuvateos katoavaisuudesta ja nykyihmisen maaseudun kaipuusta. Joel Karppanen tutkii kuvasarjassaan niitä jälkiä, jotka jälkiteollinen aika on maaseudulle muovannut. Suomalainen pastoraali  sai alkunsa Siikajoen Karinkannasta, missä hän kuvasi kylän elämää kahden vuoden ajan.  Esikoisteoksessaan valokuvataiteilija maalaa haikean ja aistivoimaisen panoraaman menneestä suomalaisesta unelmasta. Kuvat tarjoavat mahdollisuuden katsoa sinne, minne yleensä ei nähdä: joutomaille ja välitiloihin. Kohdettaan kunnioittava tulkinta kertoo elämän kiertokulusta. Joel Karppasen esikoisteos ilmestyi Maahengen Musta Taide - julkaisusarjassa syyskuussa 2018.  
  • Tiheä hetki on valokuvan vuosikirja.  Se kertoo ihmisistä ja ihmisyydestä, arjesta ja ympäristöstä.  Se kertoo myös miten ja millaisena näemme valokuvan nyt. Valokuvat kertovat itse itsestään. Kirjan artikkeleissa pohditaan valokuvan olemusta sekä historiallisen perspektiivin että nykytaiteen näkökulmasta. Kirja on myös Valokuvataiteilijoiden liiton ja Valokuvagalleria Hippolyten juhlakirja.