Sammalhuone

42,00

Sammalhuone on lumoavan kaunis luontokirja, jonka monikerroksinen teksti kutsuu miettimään luontoa ja ihmistä ennen, nyt ja tästä eteenpäin. Kai Fagerströmin kuvat ja Ville Suhosen teksti avaavat sammalhuoneen oven ja saavat lukijan näkemään siellä jotain aivan odottamatonta: sellaista, jota ei yleensä ajattele tai edes aavista.

Kuvaus

Sammalhuone on samanaikaisesti upea valokuvateos ja syvällinen tarina luonnosta ja ihmisestä ennen, nyt ja tästä eteenpäin.

Sammalhuoneessa puheenvuoron saa vuorotellen kolme henkilöä, Aleksis Kivi, Zachris Topelius ja Ville Suhonen – kolme eri katsantokantaa, maailmankuvaa, ajanjaksoa. Ihmetys on yhteinen: kukin puhujista hämmentyy pohtiessaan ihmisen ikiaikaista halua asettua luonnon yläpuolelle ja pakonomaista tarvetta hallita sitä. Sammalhuone sanallistaa luonnon mykän avunhuudon. Voiko suhdetta luontoon enää korjata, voiko sen ystäväksi, tasavertaiseksi kumppaniksi, enää palata?

Teoksen päähenkilöt, tuuheaturkkiset ja sileäsiipiset metsäneläimet, luovat silmäyksen kameran linssin läpi suoraan lukijaan. Ville Suhosen teksti ja Kai Fagerströmin valokuvat muodostavat monikerroksisen kokonaisuuden.

ALEKSIS: Päätin, etten palaa kotiin ennen kuin olen muuttunut itse eläimeksi, avannut silmäni vaikkapa halkihuulisena jänönä näreen alla, nummia tonkivana piirtoposkeisena mäyränä, paksukarvaisena karhuna tai avuttomana oravanpoikasena, joka halusi paeta lajitovereidensa luo kaukaiseen hämärään. Ja silloin veljet saisivat yrittää vangita minut. Minä niille näyttäisin.

ZACHRIS: Suomalaiset olivat vähitellen tottuneet siihen, että korpi täytyi raivata ja puut kaataa talon ja viljelysten tieltä. Luontoa alettiin pitää vihollisena, joka oli voitettava. Pian me kammoksuimme metsää ja sen asukkaita. Kohtaamiset metsän eläinten kanssa nostivat hien pintaan, pusersivat kädet nyrkkiin. Miten vihamielisesti ne meitä lähestyivätkään?

VILLE: Aloimme uskoa, että eläimen täytyi edes jollain tavalla muistuttaa ihmistä ollakseen älykäs. Tietäisikö se menneestä tai huomisesta mitään, vai elikö se vain tätä hetkeä? Kun se piileskeli sammalten kätköissä, pelkäsikö se henkensä puolesta? Pelkäsikö se kuolevansa? Toivoiko ja unelmoiko se silloin jostain? Oliko se vain tottunut olemaan saalistajana ja saalistettavana?  

ISBN: 978-952-301-124-3
Julkaisupäivämäärä:05.10.2017
Ulkoasu: Tiina Ripatti
Sivumäärä: 142
Koko: 225 x 240
Sidos: lankasidos
Kirjastoluokka: 75.5
Kielet: suomi

Lisätiedot

Paino 08 kg